Uudet painikoululaiset uskaltautuvat vähitellen kisoihin. On aika lähteä kokeileman kisoja silloin, kun painikoululaisesta siltä tuntuu ja valmentaja siihen houkuttelee. Kisat, vaikka voittoa ei tulisikaan ja varsinkin silloin, kasvattavat ja motivoivat harjoittelemaan tehokkaammin. Ensimmäiset kisat on yleensä turvallisesti omat mitalipainit painisalilla, ne järjestetään sekä syksyllä vapaapainikauden loppupuolella sekä keväällä kreikkalaisroomalaisella kaudella.

Seuraavaksi lähdetäänkin sitten lähiseurojen ikäkausikisoihin ja silloin onkin vähän enemmän muistettavaa. Painijoita jännittää ja vanhempia yleensä vielä sitäkin enemmän. Niinpä olemme laatineet listan huomioitavista asioista kisakynnyksen madaltamiseksi:

Vakuutus ja lisenssi

Ennen kisoja täytyy hoitaa vakuutus ja lisenssiasiat kuntoon.

  • Ensimmäistä lisenssiä maksavat ottavat yhteyttä valmentajaan, jolta saa lisäohjeita.
  • Lisenssi on voimassa kalenterivuoden, tammikuussa painiliitto lähettää esitäytetyn lomakkeen vanhoille lisenssin haltijoille.
  • jos painijalla on vakuutus, joka kattaa painiharjoitukset ja kilpailut, pyydä todistus siitä vakuutusyhtiöltäsi ja lähetä se painiliittoon. Todistuksesta pitää ilmetä, että se kattaa painiharjoitukset ja -kisat. Silloin voit maksaa lomakkeella pelkän lisenssiosuuden.
  • kuitti lisenssimaksusta riittää kisoissa niin kauan kuin oikea lisenssi tulee n. kolmessa viikossa
  • Lisää lisensseistä löytyy Painiliiton lisenssisivulta

Ilmoittautuminen

  • noin kuukausi ennen kisoja painisalin ilmoitustaululle ilmestyy kilpailukutsu ja pari viikkoa ennen kisoja ilmoittautumislista, johon kirjoitetaan nimi, paino, ikä (syntymävuosi) sekä ensimmäisen lisenssin vuosi karhunpennuilla tai nassikoilla (löytyy lisenssistä).
  • ryhmänjohtaja tai valmentaja hoitaa varsinaisen ennakkoilmoittautumisen seurakohtaisesti listan mukaan
  • seura hoitaa myös jäsentensä osanottomaksut

Varusteet

  • seuran painitrikoot, punaiset ja siniset, saat lainaan valmentajalta tai huoltajalta, salilla ennen kisoja tai viimeistään kisapaikalla aamulla
  • painitossut, pieniä kokoja saa yleensä ostettua käytettynä edullisesti. Uusia tossuja myy Pärkkä ja urheiluliikkeet, kysele salilla.
  • nenäliina, tuomarille ei enää näytetä nenäliinaa kehään tultaessa, mutta painijoilla on nenäliina mukanaan. Se sijoitetaan painin ajaksi trikoiden sisään vatsan päälle.

Punnitus

  • kisakutsusta näkee, mihin aikaan punnitus on, ole ajoissa paikalla
  • puntareita on yleensä 2-3, etsi oman ikä- ja painoluokan puntari (aloittelijoille yleensä oma). Käy vessassa ennen punnitusta. Punnitukseen mennään painitrikoilla, punnituksen lisäksi siinä tarkistetaan painilisenssit ja nostetaan arpalipuke, joka ratkaisee kenen kanssa painit ensimmäiseksi.
    Usein puntarilla tarkistetaan myös kynnet, ne eivät saa olla pitkät. Yhä useammin tarkistetaan myös ettei painijoilla ole mitään tarttuvia ihottumia (silsa tai märkärupi).
  • punnituksen jälkeen on yleensä vapaata noin kello 12 saakka. Siinä välissä on hyvä käydä syömässä. Ruokalippuja myydään yleensä samassa paikassa, missä valmentajat ja huoltajat maksavat kisojen ilmoittautumismaksut, ruokalasta niitä ei yleensä saa.

Lämmittely

  • ennen kilpailujen alkamista verrytellään lihakset lämpimiksi. Yleensä joku vanhemmista painijoista vetää lämmittelyn. Lämmittelyllä ehkäistään vammojen syntymistä

Painilistat

  • painilistasta näkee sarjan ja ottelijoiden lisäksi, minkä väriset trikoot painijoilla tulee olla: listassa vasemmalla olevalla on punaiset trikoot ja oikealla olevalla siniset
  • ottelut on numeroitu listassa, ole ajoissa, oikeanväriset trikoot yllä, valmiina menemään kuuluttajan osoittamalle molskille

Molskilla

  • kehään tullessasi kättele tuomari ja vastustaja
  • valmentaja tulee yhteen kulmaan antamaan neuvoja ja vastustajan valmentaja toiseen, tauolla menet oman valmentajasi luo, molskilta ei saa lähteä kesken pois.
  •  Pojilla ja tytöillä jakson otteluaika on 1,5 minuuttia. Jaksojen välillä on 30 sekunnin tauko. Jokaisen jakson jälkeen nimetään jakson voittaja. Painija, joka voittaa kaksi jaksoa on ottelun voittaja. Mikäli sama painija voittaa kaksi ensimmäistä jaksoa, ei kolmatta jaksoa painita. Selätys päättää ottelun tapahtui se millä jaksolla tahansa. Jos piste-ero on kuusi pistettä tai enemmän jakso loppuu siihen (ylivoimainen pistevoitto = ypv).
    Usein pienten sarjoissa ei ole taukoa, vaan painitaan 3 minuuttia yhteen menoon, silloin ypv:n raja on 10 pistettä.
  • ottelun päätteeksi tuomari nostaa voittajan käden ylös voiton merkiksi
  • ottelun ratkettua kättele mattotuomari, vastustaja sekä vastustajan valmentaja !
  • ottelu saa adrenaliinin virtaamaan ja häviö on aina kova paikka, nuoret painijat reagoivat häviöön hyvin erilailla eikä ole harvinaista nähdä isompienkin painijoiden silmissä harmin kyyneleitä. Vanhemmilta vaaditaan oman lapsensa tuntemista ja diplomatiaa. Usein on paras välttää sanomasta, mitä olisi pitänyt tehdä toisin – valmentaja kertoo sen sitten myöhemmin. Paras on jos tuntee painia sen verran, että löytää sieltä ne onnistuneet jutut ja myös kertoo sen. Myönteinen kehitys on syytä huomioida kehuin, vaikkei voittoa tulisikaan.
  • Muista, että sääntöjä ei opi hetkessä

Otteluiden jälkeen

  • listoista näkee montako painijaa on sarjassa, jos samassa sarjassa on enemmän kuin viisi painijaa, sarja jaetaan lohkoihin, joissa ensin selvitetään keskinäinen järjestys. Sitten lohkojen parhaat jatkavat (joskus myös kakkoset). Jos sarjassa on vain muutama painija niin kaikki painivat kaikkia vastaan.
  • kun kaikki ottelut on painittu, on aika käydä suihkussa. Vaikka molski puhdistetaankin säännöllisesti treenikämpillä, voi pöpöt ja bakteerit levitä painikavereista. Käy suihkussa viimeistään kotona, kilpailujen jälkeen tulisi peseytyä Nizoral shampoolla, vartalo- ja hiussilsan leviämisen estämiseksi. Nizoralia on saatavissa apteekista.
  • palkintojen jako tapahtuu kaikkien otteluiden jälkeen, ottelupisteiden laskemisen menee hetki.
  • palkintoa hakiessasi muista kätellä myös kilpakumppanit

Onnea matkaan, taitojen karttuessa huomaatte viettävänne useimmat lauantait kisoissa! Jopa silloinkin, kun omat lapset eivät paini…=)